Unohdin mainita aiemmin, että minun ja ihastukseni välille ei olisi voinut tulla mitään ennen heinäkuuta, sillä poika sattuu olemaan isoseni, eikä isosten ja pikkuisten välille saa tulla mitään. Säännöissä kielletty. Joten valehtelikohan poika tunteistaan, koska ei halunnut menettää duuniaan? Pitäisikö tätäkin nyt vain odottaa?

Juu, taas uusi kirjoitus ja tällä kertaa rakkaani sanoi otsikon.

Alan menettämään toivoani poikien suhteen. En usko ikinä löyäväni sitä oikeaa, vaikka olenkin vasta nuori, eikä ole vielä kiire minnekkään. Silti. Mitä jos pojan tunteet minua kohtaan leirillä eivät muutukkaan? Mitä minä sitten teen? Luon ircin takaisin ja välttelen ex ihastustani, joka haukkui minut pystyyn? Vai menen bikiineissä kaupungille iskemään jätkiä? - Ei, ei kroppa riitä (8. Ehkä pitäisi vain odottaa ja katsoa mitä tapahtuu? Vai onko väärin vai piinata itseään. Mitä jos mitään ei tapahdu?

+ Pojan mielipide voi muuttua.

- Tai sitten ei

+ Hän saattaa kertoa sen

- Tai sitten ei

+ Hän saattaa haluta pitää välejä yllä

- Tai vain unohtaa.

+ Saatamme alkaa seurustella

- tai kaikki voi mennä pilalle

Kumpaan turvautua? Vai miettiä vain -/+ aika ratkaisee kyllä.

Okei, ei kukaan satuttanut mua, otsikko oli vaan niin kuvaava (:

Sain sen pojan kanssa sovittua ja yritetään unohtaa koko juttu ja olla vaan kavereita. En kuitenkaan usko, että se kovinkaan hyvin onnistuu, mutta se poika lupasi, että ei ala  välttelemään minua, joten kaikki päättyi hyvin, vai?

Meillä on kuitenkin mahdollisuuksia vielä. En usko, että hänen mielipiteensä minusta muuttuu, mutta maailma ei ole tuhoutumassa, eikä koskaan voi tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, joten katso hymyillen huomiseen, niin huominen hymyilee sinulle takaisin.

<3

Se poika ei pitänyt minusta ja vihaa minua nyt. Viikko pitäisi olla kesällä samalla leirillä ja hiukan harmittaa, että tästä ei tullut mitään, mutta Fazerit eivät koskaan hylkää minua, joten suklaalla tukahdutettuani sydänsurut harkitsen pojalle viestin lähettämistä.

Tapasin sen pojan jälleen, mutta hänellä oli mukanaan muita kavereita, eikä pojalla ollut aikaa huomioida minua. Pojan kaverit kuitenkin katsoivat minua, päästivät ihastelevan äänen ja sanoivat ihastukselleni: "Urheilullinen plikka". Mieleni teki jälleen avata suuni ja tokaista pojille, että iskekööt kiinni.

Vaikka poika ei antanutkaan erityisemmin huomiota, hän seurasi minua katseellaan. Tarkoittaako se jotain?

Viikkoa aiemmin tutustuin tämän pojan ystävään, jolle kerroin kaikkea, mitä poika oli minulle sanonut. Tämä ystävä sanoi, että hän voi hyvinkin olla ihastunut minuun, mutta ei ollut täysin varma. Hän myös kertoi minulle pojan luonteesta (kuulemma hyvin ujo). Minun seurassani poika oli kyllä puhunut, mutta ei itsestään. Pitäisikö yrittää tutustua, vaikka poika ei tunnu yhtään tulevan vastaan?

Ennen tuota viimeisintä tapaamistamme ihastukseni ystävä pyysi minulle kyytiä ihastukseltani. Ihastukseni ei erityisemmin innostunut, mutta ei kieltäytynyt ja sanoi minulle, että siitä ei ole vaivaa, vaikka asuukin melko kaukana ja määränpää on lähempänä häntä, kuin minua. Poika kuitenkin perui. Tekosyy? Nimittäin tuo kuitenkin itse tuli Derbillään paikalla. Minä kävelin.

Tapaan tänään hänen ystävänsä. Ajattelin kysellä kaikkea ihastuksestani ja pyytää apua kaikissa ongelmissani, jotka poikaan liittyvät. Liian tunkeilevaa?

http://www.youtube.com/watch?v=rzJikUFVxes