Alan menettämään toivoani poikien suhteen. En usko ikinä löyäväni sitä oikeaa, vaikka olenkin vasta nuori, eikä ole vielä kiire minnekkään. Silti. Mitä jos pojan tunteet minua kohtaan leirillä eivät muutukkaan? Mitä minä sitten teen? Luon ircin takaisin ja välttelen ex ihastustani, joka haukkui minut pystyyn? Vai menen bikiineissä kaupungille iskemään jätkiä? - Ei, ei kroppa riitä (8. Ehkä pitäisi vain odottaa ja katsoa mitä tapahtuu? Vai onko väärin vai piinata itseään. Mitä jos mitään ei tapahdu?

+ Pojan mielipide voi muuttua.

- Tai sitten ei

+ Hän saattaa kertoa sen

- Tai sitten ei

+ Hän saattaa haluta pitää välejä yllä

- Tai vain unohtaa.

+ Saatamme alkaa seurustella

- tai kaikki voi mennä pilalle

Kumpaan turvautua? Vai miettiä vain -/+ aika ratkaisee kyllä.

Sain sen pojan kanssa sovittua ja yritetään unohtaa koko juttu ja olla vaan kavereita. En kuitenkaan usko, että se kovinkaan hyvin onnistuu, mutta se poika lupasi, että ei ala  välttelemään minua, joten kaikki päättyi hyvin, vai?

Meillä on kuitenkin mahdollisuuksia vielä. En usko, että hänen mielipiteensä minusta muuttuu, mutta maailma ei ole tuhoutumassa, eikä koskaan voi tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, joten katso hymyillen huomiseen, niin huominen hymyilee sinulle takaisin.

<3

Vaikka poika ei antanutkaan erityisemmin huomiota, hän seurasi minua katseellaan. Tarkoittaako se jotain?

Viikkoa aiemmin tutustuin tämän pojan ystävään, jolle kerroin kaikkea, mitä poika oli minulle sanonut. Tämä ystävä sanoi, että hän voi hyvinkin olla ihastunut minuun, mutta ei ollut täysin varma. Hän myös kertoi minulle pojan luonteesta (kuulemma hyvin ujo). Minun seurassani poika oli kyllä puhunut, mutta ei itsestään. Pitäisikö yrittää tutustua, vaikka poika ei tunnu yhtään tulevan vastaan?

Ennen tuota viimeisintä tapaamistamme ihastukseni ystävä pyysi minulle kyytiä ihastukseltani. Ihastukseni ei erityisemmin innostunut, mutta ei kieltäytynyt ja sanoi minulle, että siitä ei ole vaivaa, vaikka asuukin melko kaukana ja määränpää on lähempänä häntä, kuin minua. Poika kuitenkin perui. Tekosyy? Nimittäin tuo kuitenkin itse tuli Derbillään paikalla. Minä kävelin.

Tapaan tänään hänen ystävänsä. Ajattelin kysellä kaikkea ihastuksestani ja pyytää apua kaikissa ongelmissani, jotka poikaan liittyvät. Liian tunkeilevaa?

http://www.youtube.com/watch?v=rzJikUFVxes

Tapasin erään todella mukavan pojan muutama viikko taaksepäin ja ihastuin häneen ensi-silmäyksellä. Hän oli komea, mukava ja hauska -> Täydellinen. Hän istui illalla viereeni ja kehui minua. Kukaan ei ole ikinä enne saanut oloani sellaiseksi. Halusin vain olla sen pojan kanssa ja tutustua tuohon. Seuraavana aamuna näin hänet taas. Hän näytti aivan yhtä räjähtäneeltä, kuin minäkin. Ehkä se on hyvä, mutta ehkä olemme liian samanlaisia. Juttelimme hetken ja hän lähti ystäviensä luo ja minä pesemään hampaani. Sen jälkeen näin hänet vielä kerran. Se tapaaminen oli hyvin lyhyt, mutta hän sai minut taas hymyilemään ja tuntemaan itseni tärkeäksi. Sitten hän katosi.

Silloin ajattelin, että en näe häntä enää ennen kesää, mutta törmäsimme uudestaan. Hän oli juuri sellainen, kuin muistin. Tummat hiukset, suuret silmät ja hän sai minut hymyilemään. Viihdyin jälleen hänen kanssaan ja tutustuimme paremmin. Hän kehui minua ja kertoi nähneensä postauksiani Facebookissa. Kyylä. Ehkä se oli vain hyvä. Se ei kuitenkaan ole sama-asia jutella Facebookissa, koska et voi nähdä hänen ilmeitään. Et voi kuulla äänensävystä, onko hän iloinen, vai vihainen.

Päätimme lähteä kuitenkin vielä käymään meillä. Hän maksoi minut bussiin, mutta kumpikin oli bussissa hiljaa. Ei hän tietenkään meille asti päässyt, vaan joutui lähtemään kotiin. Viimeiset sanani hänelle oli "Nähdään kesällä." Sitten hän lähti.

Illalla hän tuli Facebookkin ja oli minulle mukava. Hän sai minut hymyilemään ilman sitä ilmettä. Ilman sitä katsetta silmissään.

Hän ei kuitenkaan aina ole minulle niin mukava chatissa. En tiedä mitä ajatella. Pitääkö hän minusta, vai ei?